John Storgårds

Under the forceful, confident direction of Finnish conductor John Storgards, the orchestra created something so exciting, it was almost exhausting. Full of menace, resignation, darkness and triumph, it was a performance that might very well end up being among the season’s most memorable.
If Storgards can summon up this kind of intensely powerful performance at his Minnesota Orchestra debut, I’m eager to hear what may happen on future visits.

 Rob Hubbard, Twincities.com, 24.2.2018
(Minnesota Orchestran konsertti 22.2.2018)

Selkeä isku ja artikulaatio, elekielen ilmaisuvoima, voimakas ja riuska ote johtamiseen; korokkeella ollessaan Storgårds tihkui sellaisen muusikon vakuuttavuutta, joka tietää tarkalleen mitä tahtoo ja saa myös orkesterin reagoimaan tavalla, joka puhuttelee maagisesti yleisöä.
Hänen johtamisessaan on kyse ennen muuta musiikista, ei hänen egostaan.
[Orkesterin] johto syyllistyy vakavaan laiminlyöntiin, jos ei kutsu Storgårdsia uudestaan.

John von Rhein, Chigago Tribune, 1.12.2017
(Chigago Symphony Orchestran konsertti 30.11.2017)

 

Konsertin ohjelma oli loistavasti koottu. Heti Ikosen [Sinfonia nro 5, kantaesitys]  perään saatiin ihmetellä ja nauttia Jukka Tiensuun läpimurtoteoksen Puron kummallisista seikkailuista postmodernin ilmaisun ytimessä.
Storgårds sai koko orkesterin hehkumaan täysin ainutlaatuisesti Raition [Kuutamo Jupiterissa] huumaavan ekspressionistisen värikirjon äärellä. Briljantti orkesterifantasia sai briljantin tulkinnan!

Harri Hautala, Aamulehti 26.11.2017
(Tampere filharmonian konsertti 24.11.2017)

 

The concert concluded with what can only be called a kick-ass performance of Tchaikovsky’s Symphony No. 4. For me, Mr. Storgårds delivered a Tchaikovsky Fourth against which all others must be measured, with the high drama of the music accentuated by the conductor’s magisterial podium presence and big, dramatic, full upper-body gestures.

Chuck Lavazzi, KDHX Community Media 14.11.2017

 

Perjantai-aamun St. Louis Symphony Orchestran konsertti tarjosi yhden kauden parhaista ohjelmista tähän asti [Korngold: Tänchen im Alten Stil; Ravel: Pianokonsertto G-duuri; Tsaikovski: Sinfonia nro 4] . Storgårds ja Hamelin olivat täydellisessä yhteisymmärryksessä konserton vastustamattoman valoisan tulkinnan saaneessa esityksessä. Kaikki orkesterin soittajien soolot sujuivat hienosti; kokonaisuus oli häikäisevä. Ohjelman jälkipuoliskolla Tsaikovskin sinfonia sai vavahduttavan voimakkaan esityksen. Storgårds johti varmalla kädellä, ja soittajat olivat kaikissa käänteissä mukana.

Sarah Bryan Miller, St. Louis Post 10.11.2017

 

Hän [Storgårds] heittäytyi tähän fyysisesti ja henkisesti vaativaan työhön mestarillisella virtuositeetilla ja kiihkeydellä. Lauantai oli Saariahon syntymäpäivä; hän olisi tuskin voinut saada hienompaa kunnianosoitusta!

Natasha Gauthier, Artsfile 16.10.2017
(Kaija Saariahon viulukonsertto Graal Théâtre Ottawassa NACO:n Ideas of North -festivaalilla)

 

Fagerlund and Hemming’s conception is superbly served by John Storgårds’ conducting and by the broad, pregnant open spaces of Stéphane Braunschweig’s unaffectedly contemporary set.

∗∗∗∗∗
Financial Times 14.9.2017
(Sebastian Fagerlundin Höstsonaten Kansallisoopperassa)

Oli aika kuulla Suomessa John Adamsin merkkiteos City Noir (2009–13).
RSO sai melkoisen kuumeen nousemaan John Storgårdsin johdolla.

Helsingin Sanomat 4.3.2017
(Radion sinfoniaorkesterin konsertti Musiikkitalossa)

Konsertens clou var givetvis att för omväxlings skull få uppleva John Storgårds framför Radions symfoniorkester. Bägge parterna verkade klart inspirerade av situationen och stämningen var stundtals elektrifierande. Storgårds trivdes uppenbart med att gestalta Pingouds och Adams intrikata partitur och i Mozart tycktes alla bara slappna av och njuta av välljudet.

Hufvudstadsbladet 4.3.2017
(Radion sinfoniaorkesterin konsertti Musiikkitalossa)

This performance is amazing… Maestro Storgärds,  understands the piece perfectly… I send my sincerest thanks and admiration to the conductor and the orchestra!

Säveltäjä John Adams City Noir -teoksensa esityksen radiotallenteesta
Radion sinfoniaorkesterin konsertista 2.3.2017

 

But from the way they played for Mr. Storgards, the Philharmonic musicians seem to have a natural rapport with this technically adept and dynamic maestro.

The Philharmonic sounded sensational. During the standing ovation, the players clapped along with the audience every time Mr. Storgards took a bow.

New York Times 14.5.2016
(Deyyttikonsertti New Yorkin filharmonikkojen kanssa)

Viulutaiteilija Christian Tetzlaffin ja Helsingin kaupunginorkesterin yhteistyö on viiden tähden täysosuma.
John Storgårdsin johtama Helsingin kaupunginorkesteri osuu kaikessa nappiin, niin slaavilaisessa paatoksessa kuin tanssivassa siroudessa. Josef Sukin Fantasian avaus on vavahduttavan raju. Orkesterin ja viulun levottomasta vuorottelusta kasvaa yhä uusia teemoja, joiden kirjo riittäisi kokonaisen konserton aineksiksi. Loistava äänitys kääntää Musiikkitalon akustiikan heikkoudet voitoksi.

Helsingin Sanomat 16.3.2016
HKO, joht. John Storgårds, sol. Christian Teztlaff (Dvořák: Viulukonsertto. Suk: Fantasia, Ondine 2016)

Parhaimmillaan 4. ja 5. sinfoniassa Storgårds tavoittaa ”sotasinfonioiden” levottomuuden ja tunnelmien lähes raivokkaan vaihtelun. 3. sinfonian flirttaileva valssillisuus panee sekin hymyilemään Nielsen-kirjoittajien pakonomaiselle tarpeelle julistaa omalle ajalleen altistunut sävelsanonta ”puhtaaksi” musiikiksi.

Vahva kokonaisuus, jota kuuntelee mieluusti sen persoonallisen jäljen ansiosta.

Helsingin Sanomat 23.3.2016
BBC Philharmonic Orchestra, joht. John Storgårds (Nielsen: Sinfoniat 1-6, Chandos)

 

Det här [Kurt Weill: Violinkonsert] är musik som passar Storgårds som hand i handske och han fick det stilistiskt och uttrycksmässigt mångfasetterade partituret att leva och vibrera, medan solopartiet utformades med all den inlevelse och frenesi vi är vana att förknippa med denna emotionellt frejdigt satsande musiker.

Hufvudstadsbladet 8.2.2016
Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteri Musiikkitalossa

…judging by his recent concerts with the BBC Philharmonic, there are few conductors around who are more riveting and involving in performance than Storgårds. The Finnish conductor has also broken new ground with his Chandos recordings of both the complete Nielsen and Sibelius symphonies, just in time to commemorate the 150th anniversary of the births of both composers.

Vancouver Classical Music
Vancouverin sinfoniaorkesterin konsertti 15.1.2016

Hurmaavia vaski- ja puupuhallinmelodioita, runsaita lyömäsoitinherkkuja ja koko orkesterin osumatarkkuutta, niistä on hyvätunnelmainen Mahler tehty. Kun tähän yhdistetään vielä kauttaaltaan antava sointi, voi Storgårds tarkastella johtajuuskautensa jälkeä varmasti tyytyväisin mielin.

Helsingin Sanomat 19.12.2015
Helsingin kaupunginorkesterin konsertti Musiikkitalossa (Mahler: Sinfonia 7)

 

[Mahlers] Sjunde symfonin är fullbelamrad av subtila gester, men faktum är att Storgårds – detta var hans femte Mahlersjua under knappa två decennier – tycks ha en lika spontan som pricksäkert analytisk känsla för den här musiken och tempona, liksom karaktärerna, föreföll symfonin igenom närapå kusligt väl avvägda.

Hufvudstadsbladet 19.12.2015
Helsingin kaupunginorkesterin konsertti Musiikkitalossa (Mahler: Sinfonia 7)

Sibeliuksen seitsemännen sinfonian alku virtasi ihmeen lämpimästi, laveasti ja syvästi laulaen, täynnä suurta harrasta tunnetta.
Oikukkaat, leikkivät ja tanssivat rytmimuutokset Storgårds sai puhkeamaan täysin luonnollisesti, mikä vaati hallittua siirtymien rakentelua ja tulevan ennakointia.
Musiikin liike nousi tummasta rauhallisesta virrasta pintapyörteiksi, tuulten ja aaltojen leikiksi.
Mahtavia hymnimäisiä juhlahetkiä olivat majesteettisen pasuunateeman pauhaavat julistukset.
Huipennuksessa pasuunateema hehkui lumoavan muhkeasti orkesterin vyöryvien maininkien keskellä.

Helsingin Sanomat 10.12.2015
Helsingin kaupunginorkesterin Sibeliuksen syntymäpäiväkonsertti konsertti Musiikkitalossa

Rasmussens enormt raffinerat och ändamålsenligt instrumenterade partitur hade analyserats intill minsta detalj av John Storgårds, som höll den komplicerade apparaten i ett minutiöst säkert grepp. Stadsorkestermusikerna visade än en gång framfötterna i ny musik och gjorde dessutom ovanligt väl ifrån sig i Sibelius fyra, där det var en lisa för öronen att notera hur noggrant Storgårds efterlevde partiturets bokstav utan att förfalla till överdrivet pedanteri.

Hufvudstadsbladet 10.9.2015
Helsingin kaupunginorkesterin konsertti Musiikkitalossa (Sunleif Rasmussen: 2. sinfonia (kantaesitys), Jean Sibelius: 4. sinfonia) 

 

Nielsenin sinfoniat Storgårds saa kasvamaan ja kehittymään vakuuttavasti ilman prässäämistä ja ylinopeutta… Hän ei kavahda ristiriitoja tai konflikteja, vaan neljännen ja viidennen sinfonian yhteenotot runnovat ja raivoavat muistuttaen, ettei Nielsenin elinvoima ole pelkkää auringonpaistetta… BBC:n filharmonikkojen soitto on leimuavan loistokasta. Sforzatot sivaltavat kuin pantterin käpälä ja fortissimoista puhkuu professionaalista paatosta.

RondoClassic  9/2015
Nielsenin sinfonioiden kokonaislevytyksestä 

 

John Storgårds ja HKO seurasivat valppaasti solistia [Sergei Malov], joten tuloksena oli nautinnollinen Mozart-rupeama [Viulukonsertto nro 4 D-duuri]. Samoilla onnellisilla linjoilla oltiin Sergei Prokofjevin raikkaassa Klassisessa sinfoniassa. Carl Nielsenin sinfonian nro 2, Neljä temperamenttia, luonnekuvat välittyivät miltei fyysisinä tiloina, ja finaalissa alkoi kuulijan veri virrata.

Helsingin Sanomat 22.5.2015
Helsingin kaupunginorkesterin konsertti Musiikkitalossa

Sibeliuksen kolmas sinfonia alkoi kuin riemukas matkallelähtö. Teoksen kulussa on kummallisia pysähdyksiä ja uuden reitin etsimistä eräänlaisissa risteyskohdissa. Vaikka kolmannen sinfonian on kuullut vaikka monta kertaa, sen oudot piirteet ihmetyttävät kiehtovasti aina uudelleen – varsinkin näin tunnollisen sibeliaanisessa esityksessä. Beethovenin Leonore-alkusoitossa nro 2 Storgårds tiivisti orkestraaliseen muotoon Fidelio-oopperan suuren aatedraaman.

Helsingin Sanomat 8.5.2015
Helsingin kaupunginorkesterin konsertti Musiikkitalossa

Tulkinnoista voi ja pitää kiistellä. Yhtä kaikki John Storgårds takoi orkesterillaan graniittisen ja komean sinfonisen möhkäleen, jossa oli väriä, jännittäviä yksityiskohtia ja scherzossa vauhtiakin. Sinfonian [Sibeliuksen 2. sinfonia] vaikutus oli taattu, ansaitusti.

Felix Mendelssohnin neljäs sinfonia toimi ihanan pirteänä kevään auguurina ja liittyi myös toisen osan askelluksen välityksellä Sibeliukseen.

Helsingin Sanomat 16.4.2015
Helsingin kaupunginorkesterin konsertti Musiikkitalossa

Järkyttävän hyvän sopraanon Lisa Larssonin esittäessä Martinssonin upouutta laulusarjaa Ich denke dein (Ajattelen sinua) ja John Storgårdsin loihtiessa überschöniä orkesteritaustaa kuulija koki joutuneensa lumottuun puutarhaan, jonne oli taivaasta pudonnut enkeli.

Larssonin sopraano säteili ja leijui, oli jumalainen pianissimoissaan. Se kantoi vaivatta ja kisaili Pekka Kauppisen juovuttavan viulun sekä Tomas Nuñez-Garcésin hereän sellon kanssa ylimmissä sfääreissä. Goethen, Eichendorffin ja Rilken runot saivat kimmeltävän vaipan, joka sai hieman punastumaan klassikkojen puolesta.

Igor Stravinskyn harvinainen Scherzo fantastique käynnistyi sopivan kihelmöivästi ja Jean Sibeliuksen 1. sinfonia päätti mehevän dramaattisesti hienon konsertin.

Helsingin Sanomat 30.1.2015
Helsingin kaupunginorkesterin konsertti Musiikkitalossa

And all this [Schubert’s Overture and Entr’actes to the drama Rosamunde, Beethoven’s incidental music to Goethe’s Egmont, Zemlinsky’s Ballade]  was reinforced by the iron man, the mighty Finn, conductor John Storgards, who has a way of compelling music to reveal its logic and make its points with clarity and confidence; though having an orchestra of the quality of the SCO, with razor-sharp attack and real meat on its bones at his disposal, more than capable of delivering this, no doubt helped.

HeraldScotland 3.11.2014
Scottish Chamber Orchestran konsertti Glasgowissa 

Early evidence of the Storgards effect came in Beethoven’s “Fidelio” Overture. Though brief, the program opener spoke volumes about the man on the podium, revealing him to be an artist of bold intention and possessed of both theatrical and lyrical insight.
Not until later did the audience learn he’s also an artist of great resolve.
Under Saturday’s conditions, plenty of musicians would have foundered, fallen victim to distraction by the incredible sights and sounds of nature. Not Storgards. Under duress, he responded by producing incredible Sibelius [2. sinfonia]. In that sense, the evening hardly could have turned out any better.

Cleveland.com 28.7.2014
The Cleveland Orchestran konsertti Blossom Music Centerissä 

The third piece of the matinee was a vivid performance of the more cheerful Pastorale d’été by Arthur Honegger. This pastoral was composed during a summer holiday on the Alps. The strings, woodwinds and horn worked together to depict the peaceful sensation of a summer idyll. The whole orchestra was vibrating with sentiment at the hands of Storgårds’s light yet impassioned gesture.

Bachtrack.com 10.8.2014
Lapin kamariorkesterin konsertti The BBC Promsissa 

Storgårds had begun by conducting the strings-only Bach [C. P. E Bach’s Hamburg] symphony from the violin, a bracing performance more about urgency than suaveness; to end, he shaped the Sibelius suite [Rakastava] with such naturalness that no one would have ever guessed it began life as a work for male-voice choir.

The Guardian 11.8.2014
Lapin kamariorkesterin konsertti The BBC Promsissa  

Storgårds ja HKO tekivät varsionkin [Zemlinskyn] Die Seejungfrausta jännittävän matkan, jossa soinnin hekumallisuus yhdistyi kerronnan vahvuuteen.

Helsingin Sanomat, 25.5.2014
Helsingin kaupunginorkesteri

WELL, we know what’s coming next about the SCO’s concert on Friday night with conductor John Storgards and percussionist Colin Currie, don’t we? It’s a question: does it get any better? It’s not rhetorical: there is an answer: it comes no better. Friday night’s was one of the great SCO concerts, full stop.

Music reviews, 14.4.2014
Scottish Chamber Orchestra concert in Edinburgh

Jos pitää valita yksi tulkinta ylitse muiden tältä John Storgårdsin ja BBC:n filharmonikkojen erinomaiselta Sibelius-sarjalta, se on kuudes sinfonia. Siinä on kaikki paikallaan: tempot, vivahteet, tunnelma ja sointi. Jousisto piirtää Sibeliuksen aforistisia kuvia hellällä, mutta samalla tarkalla kädellä. Sinfonian harvat purkaukset toteutetaan täydellisellä loogisuudella. Loppu on ainutlaatuinen eleettömyydessään ja koskettavuudessaan. Kun viimeisetkin viuluäänet ovat kadonneet, liikutuksen kyyneleet eivät ole kaukana. Miten syvästi Sibeliuksen sävelet voivatkaan puhutella!

Aamulehti, 14.5.2014
Sibelius: Complete Symphonies and Three Late Fragments, BBC Philharmonic Orchestra

Manchester-soosi maistuu suomalaisellekin.
Levytyksen paras anti kuullaan aluksi: hurjan hallittu tulkinta ensimmäisestä sinfoniasta.
Hyllyssäni on järjetön määrä Sibeliuksen sinfonioiden hyviä levytyksiä, mutta tähän ykköseen palaan vielä usein.
Storgårdsin avutkin ovat huomattavia. Tempot ja balanssi ovat usein luontevia, jotkut detaljit nousevat soosista esiin erityisen makoisasti, ja hitaissa osissa Storgårds solmii fraasien päätöksiä hyvin kauniisti.

Helsingin Sanomat, 14.5.2014
Sibelius: Complete Symphonies and Three Late Fragments,  BBC Philharmonic Orchestra

Kylläpä aloitti Helsingin kaupunginorkesteri syyskautensa väkevästi.  Avajaiskonsertissa HKO ja ylikapellimestari John Storgårds tarjoilivat hienoja sointivärejä ja vaihtuvia tunnelmia…
…John Storgårds ja HKO olivat elementissään varsinkin maalaillessaan laveasti Shostakovitshin oopperan [Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth/sov. James Conlon] jykeviä sointeja.

Helsingin Sanomat, 13.9.2013
Helsingin kaupunginorkesteri

Storgårds och mer än genomsnittligt inspirerade HSO-musiker göt ett minst sagt gediget jobb skivan igenom i en repertoar som stilistiskt tycks passa dem ovanligt väl […]Mats Liljeroos, Hufvudstadsbladet 28.11.2012, Korngold CD (Much Ado About Nothing, Sinfonietta)(Ondine)

Mats Liljeroos, Hufvudstadsbladet 28.11.2012, Korngold CD (Much Ado About Nothing, Sinfonietta)(Ondine)

An account of Sibelius’s Violin Concerto that blossoms into something special – a reading of simmering intensity, steadfast concentration and dashing technical security. […] As for the couplings, Storgårds secures as compelling a rendering of “The Bard” as I can ever recall […] He also has the measure of “The Wood Nymph”. […] This is a thoroughly recommendable release.

Gramophone, “Gramophone reconmmends”, 1.1.2011, Sibelius CD (Ondine),
Helsinki Philharmonic Orchestra

An interpretation [of the Sibelius Violin Concerto] which can already be rated as one of the best and most beautiful recordings of this unparalleled work. John Storgårds can prove his reputation as first-class Sibelius conductor once more, by means of the tone poems „The Bard“ and „The Woodnymph“.

Pizzicato, 1.1.2011, “Supersonic Award”, Sibelius CD (Ondine),
Helsinki Philharmonic Orchestra

Alkajaisiksi John Storgårds latasi Beethovenin Coriolanus-alkusoittoon uhmakkaan traagisen ilmeen, jota Rautavaaran konsertto rupesi liennytellen purkamaan. Igor Stravinskyn Petrushkasta oli ilo kuulla alkuperäinen vuoden 1911 versio, joka soi usein kuultua vuoden 1947 versiota täyteläisemmin ja Tulilintua muistuttaen venäläisemmin.

Storgårds ei rynnännyt rytmi- ja sointihurmokseen päätäpahkaa, vaan antoi viisaasti tasapainottaen teoksen runsaiden rytmi-impulssien kasvaa ja värien kehkeytya vähin erin auki  – niitä kun oli riittämiin. Kuultiin monia maukkaita sooloja ja kaikkinensä HKO oli huippuvireessä.

Helsingin Sanomat, 27.11.2010,
Helsinki Philharmonic Orchestra

John Storgårds had an exact, polished touch, punchy and contained with rhythm, a clear advantage for William Schuman´s Fifth Symphony [for strings]. […] Indeed, [in Beethoven´s 7th Symphony], there was a palpable sense of enjoyment all round and […] it was a masterpiece of clarity.

The Times, 22.11.2010,
Scottish Chamber Orchestra

Storgårds´s long-range, controlled-detonation version of Beethoven´s Seventh Symphony, which built from a stately first movement to the demonic momentum of the finale, was breathtaking.

Herald Scotland, 22.11.2010,
Scottish Chamber Orchestra

Storgårds and his excellent orchestra, particularly the brass (horns!) and strings, turned Beethoven’s Symphony No. 5 into a highly dramatic theatre piece whose transition from the questioning close of the Scherzo to the emotionally charged gesture of triumph in the Finale will be remembered for a long time.

Badische Zeitung, 23.10.2010,
Helsinki Philharmonic Orchestra

[Storgårds] tried to evoke the typical Bruckner misterioso, at the same time allowing little vibrato, since the characteristic rhythmic mechanism with which Bruckner organises the endless melodies should become perceptible, the sound constructed like a piece of sculpture and not bathed in a vibrant wash of sound.

Stuttgarter Zeitung, 22.10.2010,
Helsinki Philharmonic Orchestra

Storgårds and the Helsinki Philharmonic turn in superb performances […]. Ondine’s sound is of demonstration class […] Thoroughly recommended.

Gramophone, 1.6.2010, Uuno Klami CD (Ondine),
Helsinki Philharmonic Orchestra

The excellent sound […] is praiseworthy; all the subtle intricacies of the score can be heard at all times. Thanks to this interpretation, Klami’s “Northern Lights” emerge as a highly inspired orchestral painting.

Klassik.com, 17.6.2010, Uuno Klami CD (Ondine),
Helsinki Philharmonic Orchestra

John Storgårds […] penetrates deep into the heart of this music, which is influenced by the Second World War, and paints sound pictures of the greatest emotional power and transcendental beauty.

Pizzicato, 1.4.2010, Uuno Klami CD (Ondine),
Helsinki Philharmonic Orchestra

“Helios Overture” developed out of nothing into a climax of majestic radiance. This was just a taster for the palette of sounds Storgårds brought into play for the Sibelius.

The Guardian, 2.1.2009,
BBC Scottish Symphony Orchestra

Storgårds interpreted this important piece [5th Symphony by Shostakovich] in terms of the private Shostakovich hiding behind the public statement, whilst managing to get away with empty propaganda. To say thoughts were provoked would be an understatement.

Birmingham Post, 8.6.2009,
City of Birmingham Symphony Orchestra

Hameenniemi’s Chamber Concerto (1997) allowed Storgårds to show his solo style, thriving on the zealous and ferocious. There were furtive glances and wry smiles during the improvisation – rich, jazzy first movement, and slightly wacky solo passages in the second and fourth. The introspective third movement was the most engaging musically, evoking melancholy and regret through sustained, sensitive playing.

The Australian, 10.6.2008,
Australian Chamber Orchestra

John Storgårds is a conductor who is able to focus attention on motivic connections. […] When something like that stands out, it is the result of very carefully modulated instrumental colours, and Storgårds achieves extraordinarily incisive sound, particularly in the low registers of the orchestra.

Berliner Zeitung, 28.4.2008, Helsinki Philharmonic Orchestra

From the very beginning of the sixth symphony concert of the Weimar Staatskapelle – and not only then – Finnish conductor John Storgårds used the opportunity to display his tremendous psychic power. [It was] one of the most exciting concerts we have ever heard in Weimar. […] John Storgårds and the Staatskapelle, united in forty minutes of sustained concentration, elevated the spirit of this unique work – a brilliant performance!

Thüringische Landeszeitung, 4.3.2008,
Weimarer Staatskapelle

In Dortmund the monumental family drama of the Finnish hero was the centrepiece of the five-day Sibelius Festival marking the 50th anniversary of the composer’s death last Thursday. The thrilling performance of the Tampere Philharmonic Orchestra under its Chief Conductor, John Storgårds, and the Estonian National Men’s Chorus was the sensation of the season.

Ruhr Nachrichten, 21.9.2007, Tampere Philharmonic Orchestra

 

The programme was outstandingly performed, with the BBC forces at the top of their game under Storgårds’ authoritative baton. Butterworth’s rhapsody A Shropshire Lad […] was realised with a piercing sense of vulnerability. The heightened expressivity of [Schoenberg’s] “Peace on Earth” was eloquently conveyed, and Sibelius’s Fifth was delivered with a coherence and sweep that made its famous final chords utterly transfixing.

The Guardian, 12.3.2007,
BBC Symphony Orchestra

The Ondine release of Corigliano’s Second Symphony also has an uproarious orchestral showpiece called the “Mannheim Rocket”, full of quotations from Mozart, Brahms, Wagner etc. The performance from the Helsinki Philharmonic Orchestra conducted by John Storgårds absolutely fizzes, and as always with Ondine, the recording is wonderfully vivid.

BBC Music Magazine, 1.10.2006, Corigliano CD (Ondine),
Helsinki Philharmonic Orchestra

Storgårds’ record is already impressive, and was not belied by anything in the testing first half of Knussen’s original programme[…].Even without the composer to conduct them, Knussen’s “Whitman Settings” made a potent effect – Storgårds had clearly studied them with scrupulous care […] a lovely performance.

Financial Times, 29.7.2005, Debut BBC Proms,
BBC Symphony Orchestra

 

A feast for the connoisseur […] The Finnish conductor John Storgårds ensured that every phrase had atmosphere and idiomatic colour. […] “The Fairy’s Kiss” was nothing short of a triumph.

Daily Telegraph, 27 July 2005, Debut BBC Proms,
BBC Symphony Orchestra

Storgårds as violinist

Eero Hameenniemi’s Chamber Concerto exemplified this with a traditional four movement form within which his compatriot, violinist John Storgårds, carved out highly personal improvised solos of rugged truculence, with moments of flinty virtuosity as the bow was applied to the string like a free-wheeling sculptor striking sparks with every stroke.

Sydney Morning Herald, 20 June 2008,
Australian Chamber Orchestra

Storgårds delivered amazing improvised solos along the way. His liquid bowing contrasted with aggressive double stopping chords and feather-light pizzicato. Mirror image dueling with members of the orchestra hinted at a sense of fun which became more overt when Storgårds whistled a duet with his violin harmonics.

West Australian, 13 June 2008, Australian Chamber Orchestra

This ist he best recording of the D minor violin concerto [by Schumann], I have ever heard.

American Record Guide, 1997, Schumann CD (Ondine),
Tampere Philharmonic Orchestra

The most beautiful recording of the Schumann Violin Concerto ever.

Frankfurter Rundschau, 5 April 1997, Schumann CD (Ondine),
Tampere Philharmonic Orchestra

PR Contact

KONZERTDIREKTION SCHMID
PR Department
Tel.: +49 / 30 / 5213-702 / -21
Fax: +49 / 30 / 5213-702 / -30
nina.steinhart@kdschmid.de
www.kdschmid.de

Arvosteluja

This performance [of City Noir] is amazing... Maestro Storgärds, understands the piece perfectly... I send my sincerest thanks and admiration to the conductor and the orchestra!

John Adams